Portfolio

Maalauksia 2010 – 2011

Statement

Maalausteni teemana on kuvata jokapäiväisiä aiheita, kuten kadunnäkymiä ja ohikiitäviä hetkiä. Töissäni ne muovautuvat uuteen kuvalliseen asuun. Valitsen mielelläni yksinkertaisia, ”pieniä” asioita haasteena itselleni. Kuinka luoda vaikkapa ulkona lojuvasta roinasta jotain erikoislaatuista ja monumentaalista. Maalaan kokemuksesta. Yleensä aiheeni ja minun välillä on jonkinlainen side tai tuttavuus, joka mahdollistaa paremmin henkilökohtaisen näkemyksen.

Maalauksiani nähtyään katsojat voivat kenties tarkastella päivittäisiä ympäristöään uusin silmin. Tavanomaiset asiat voi nähdä mielenkiintoisina kun unohtaa niihin valmiiksi leimatun luonteen ja katsoo uudemman kerran. Ekspressiivinen, lennokas maalaustapa antaa mielikuvitukselle sijaa ja mahdollisuuden tarkastella teoksia myös lähes abstraktilla taajuudella. Maalaustapani on fyysinen ja maalauspohjien suuri kokoluokka tarjoaa mahdollisuuden pureutua työhön koko voimalla. Työskentelen akryyli- ja öljyväreillä. Suuressa osassa olen käyttänyt myös kollaasitekniikkaa kierrätysmateriaaleista, jotka toimivat osana aihemaailmaani ja antavat hylätyille materiaaleille uuden elämän.

Maalauksia 2012

Statement

Kuvaan maalauksissani mm. orgaanisten elementtien lahoamista, massaa ja runsautta. Teokseni ovat zoomauksia tähän prosessiin. Mikro ja makromaailma ovat molemmat läsnä. Maalaukseni voi nähdä eräänlaisina anti-laatukuvina ja kertomuksina materian muuntumisesta jätteeksi. Ajatus ns. arvottomien aiheiden nostamisesta esiin uudessa valossa ja mielekkyydessä maalauksen välityksellä asettaa maalauksilleni lähtökohdan ja haasteen.

Korostan maalauksiani suurilla väriskaala ja materiaalikontrasteilla. Raikkaat värit ja keveät läpikuultavat pinnat vaihtelevat laidasta laitaan raskaiden struktuurien ja ns. tunkkaisteisten sävyjen välillä, jolloin ne tuovat esiin toinen toisiaan. Kuvamaailman viitteellisyys antaa mahdollisuuden tarkastella teoksia myös abstraktilla tai vapaammin tulkittavalla taajuudella, jonka johtavana innoittajana on maalaamisen riemu ja leikittelevyys vastapainona memento mori -perinteeseen liittyvälle aihemaailmalle.

Maalauksia 2012 – 2013

Maalauksia 2013

Statement

Maalaukseni rakentuvat kerroksittain erilaisten visuaalisten elementtien ja rakenteiden yhteissummana. Yhdistelen maalatessani konstruktivistisia ja ekspressiivisiä työtapoja hakien näille kahdelle tasapainoa ja toisaalta korostamalla niiden keskinäistä ristiriitaa. Teoksiani voi tarkastella erilaisten vastavoimien taistelukenttinä. Ne vuoroin rakentuvat, purkautuvat tai luhistuvat jatkuvassa liikkeessä jännitteen säilyessä koko ajan läsnä.

Abstrakti muotokieli vihjailee paikoitellen figuratiivisuuden suuntaan. Tällöin maalaus toimii näyttämönä alitajuiselle tapahtumalle, jota ei ole jäsennelty selkeän alleviivaavaksi. Valmiiksi pureskellun sisällöllisen ratkaisun tarjoamisen sijaan katsojalle jää mahdollisuus kokea ja tulkita teoksen elämyksellinen taso vapaasti.

En tavoittele täysin harmonista lopputulosta vaan pyrin luomaan maalauksiini arvaamattomia käänteitä säröä ja räminää. Väkevän tunnelatauksen ja ronskin sivellin työskentelyn kanssa yhdistyvät raikkaat värit, jotka tuovat tekemiseen mukaan keveyttä ja huumoria.

 

Maalauksia 2014 – 2015

Maalauksia 2016

The opposite of a utopia filled with hope is a dystopia: a world that we do not want to see. Artists and writers have always been in interested in visions of negative futures. The background to this has frequently been a desire to influence the present, to warn humanity against going too far.

Viljami Heinonen is a painter of dystopias. His dramatic works are filled with explicit violence and the threat of violence, desperation and situations of conflict. He manages to compress into his works a multiplicity of feelings of fear and insecurity, which intrude into our everyday lives, for example, through news reports, even if we never personally meet the perpetrators.

Heinonen’s way of working is agitated, intense, and precise. His works are kinds of painted collages, still images whose lushly tattered exteriors make them appear in places as if the fiercest battles had been fought out on their surface.

And yet, Heinonen’s paintings are not all anxiety engendered by uncertainty. He knows the recent history of art and is also able to make use of what it has to offer. His visual language and treatment of motifs contain numerous links with both the punk aesthetic and the tradition of post-war Informalism and Neorealism.

 Maalauksia 2017-2018